KKO:1980-II-108
- Asiasanat
- Työsopimuslaki, TSL 27 §:n 2 mom:n tulkinta, Todistustaakka
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R79/92
- Taltio
- 2851
- Esittelypäivä
Kysymys:
- todistustaakasta työnantajan väittäessä, ettei kevään 1977 ns. voimalalakosta aiheutuneesta sähkövoimapulasta johtunut työnteon este ollut ollut hänen työntekijöistään riippumaton
- palkanmaksuperusteesta silloin, kun työntekijät olivat olleet velvollisia tekemään työtään sekä aika- että urakkapalkalla
- lainkohdassa tarkoitetun kahden viikon ajan laskemistavasta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Varatuomari Q oli 25/8 X Oy:lle toimituttamansa haasteen nojalla Rauman RO:ssa lausunut, että sähköasentajat Reijo R, Kauko K, Pentti V, Pentti L, Juha T, Veli Y, Uuno A, Risto J, Pirkko V, Ensio J, Jukka S, Markku V, Eeva K, Jouni K, Jarmo T, Jari T, Ismo O, Rauno V, Raimo H, Jorma V, Jarmo K, Jorma H, Reino A, Markku T, Hannu K, Kari P, Veijo R, Pekka L, Seppon T ja Jarmo J, Tapani K ja Kauko H olivat olleet työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa yhtiöön. Yhtiön taholta oli 24/3 1977 muille mainituille henkilöille paitsi Kari P:lle ilmoitettu, että Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n, Suomen Konepäällystöliitto r.y:n ja Teknisten Liitto r.y:n toimeenpaneman valtakunnallisen niin sanotun voimalalakon vuoksi lakon ulkopuoliseen Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y:hyn kuuluneiden sähköasentajien työt yhtiön telakalla pysäytetään toistaiseksi, sekä 20/4 1977 Kari P:lle, että hänen työnsä keskeytyy seuraavasta päivästä alkaen. Työt olivat päättyneet 24/3 1977 muiden paitsi Juha T:n osalta 28/3 ja Kari P:n osalta 21/4 1977. Työt olivat olleet pysäytettyinä 7/4 1977 saakka muiden osalta paitsi Pentti L:n, Juha T:n, Veli Y:n, Rauno V:n ja Kauko H:n osalta 6/4 ja Uuno A:n, Ensio J:n, Ismo O:n ja Jorma H:n osalta 5/4 sekä Kari P:n osalta 5/5 1977 saakka edellä mainitut päivät mukaan lukien. Mainitut asentajat eivät olleet saaneet itsestään riippumattomista syistä tehdä työtä, vaikka he olivat ilmoittaneet olevansa työnhaluisia ja olevansa työnantajan käytettävissä. Sen vuoksi ja kun voimalalakkoa valtakunnallisena lakkona oli pidettävä työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työnantajasta ja työntekijästä riippumattomana työnteon esteenä ja koska työnantajalla sanotun lainkohdan mukaan oli velvollisuus maksaa työntekijöille palkka enintään kahden viikon ajalta, mutta yhtiö ei ollut palkkoja kehotuksista huolimatta suorittanut, Q, jolle asentajat olivat siirtäneet palkkasaatavansa perittäviksi, oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle maksamatta jäänyttä palkkaa siltä ajalta, jonka asentajat olivat olleet estyneinä työtä suorittamasta, Reijo R:n osalta 11 työpäivältä 1 443 markkaa 8 penniä, Kauko K:n osalta 11 työpäivältä 1 429 markkaa 56 penniä, Pentti V:n osalta 11 työpäivältä 1 418 markkaa, Pentti L:n osalta 10 työpäivältä 1 765 markkaa 60 penniä, Juha T:n osalta 8 työpäivältä 1 144 markkaa 96 penniä, Veli Y:n osalta 10 työpäivältä 1 252 markkaa, Uuno A:n osalta 9 työpäivältä 1 267 markkaa, Risto J:n osalta 9 työpäivältä 1 366 markkaa 56 penniä, Pirkko V:n osalta 11 työpäivältä 1 146 markkaa 64 penniä, Ensio J:n osalta 11 työpäivältä 1 760 markkaa, Jukka S:n osalta 11 työpäivältä 1 300 markkaa, Markku V:n osalta 11 työpäivältä 1 661 markkaa 44 penniä, Eeva K:n osalta 11 työpäivältä 1 130 markkaa, Jouni K:n osalta 11 työpäivältä 1 844 markkaa, Jarmo T:n osalta 11 työpäivältä 1 672 markkaa, Jari T:n osalta 11 työpäivältä 1 490 markkaa, Ismo O:n osalta 9 työpäivältä 1 141 markkaa 10 penniä, Rauno V:n osalta 10 työpäivältä 1 354 markkaa 80 penniä, Raimo H:n osalta 11 työpäivältä 1 327 markkaa, Jorma V:n osalta 11 työpäivältä 1 428 markkaa 24 penniä, Jarmo K:n osalta 11 työpäivältä 1 460 markkaa, Jorma H:n osalta 9 työpäivältä 1 200 markkaa 64 penniä, Reino A:n osalta 11 työpäivältä 1 360 markkaa, Markku T:n osalta 11 työpäivältä 1 400 markkaa, Hannu K:n osalta 11 työpäivältä 1 553 markkaa 20 penniä, Kari P:n osalta 11 työpäivältä 1 540 markkaa, Veijo R:n osalta 11 työpäivältä 1 227 markkaa 60 penniä, Pekka L:n osalta 11 työpäivältä 1 095 markkaa 60 penniä, n osalta 11 työpäivältä 1 462 markkaa, Jarmo J:n osalta 11 työpäivältä 1 612 markkaa, Tapani K:n osalta 10 työpäivältä 1 694 markkaa 40 penniä sekä Kauko H:n osalta 10 työpäivältä 1 594 markkaa 40 penniä eli yhteensä 45 609 markkaa 82 penniä 6 prosentin korkoineen 44 069 markalle 82 pennille 15/4 1977 ja 1 540 markalle 6/5 1977 lukien. Sen ohessa Q oli vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 15/5 1978 oli lausunut selvitetyn, että kanteessa mainitut asentajat olivat olleet X Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa ja että yhtiön toimesta oli heille Kari P:ä lukuun ottamatta 24/3 1977 ilmoitettu, että sähköasentajien työt yhtiön telakalla pysäytetään toistaiseksi Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n ja sen jäsenjärjestöjen Suomen Konepäällystöliitto r.y:n ja Teknisten Liitto r.y:n toimeenpaneman valtakunnallisen voimalalakon ja sen sähkön saannissa aiheuttamien häiriöiden vuoksi. Kari P:lle oli ilmoitettu työn keskeytymisestä 20/4 1977. Sähköasentajien työt telakalla olivat päättyneet 24/3 1977 muiden paitsi Juha T:n osalta 28/3 1977 ja Kari P:n osalta 21/4 1977. Edelleen oli selvitetty, että mainitut Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y:n jäsenet olivat lakon piiriin kuulumattomina ja työnantajan käytettävissä ollessaan kerrotusta syystä estyneet tekemästä työtään 7/4 1977 saakka paitsi Pentti L, Juha T, Veli Y, Rauno V ja Kauko H 6/4 sekä Kari P 5/5 1977 saakka. Koska puheena oleva voimalalakko ei ollut syntynyt vastaajayhtiössä, vaan sitä oli valtakunnallisena lakkona siitä aiheutuneine sähkön saannin keskeytysseuraamuksineen pidettävä työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työntekijästä ja työnantajasta riippumattomana yhtiön sähköasentajien työn esteenä ja heillä niin ollen oli mainitun lainkohdan nojalla oikeus saada esteen aikana palkkansa enintään kahden viikon ajalta, RO oli, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittanut X Oy:n suorittamaan Q:lle saamatta jääneenä perustuntipalkan tai aikapalkan mukaan laskettuna palkkana Reijo R:n osalta 10 työpäivältä 877 markkaa 60 penniä, Kauko K:n osalta 10 työpäivältä 908 markkaa, Pentti V:n osalta 10 työpäivältä 782 markkaa 40 penniä, Pentti L:n osalta 10 työpäivältä 908 markkaa, Juha T:n osalta 8 työpäivältä 716 markkaa 16 penniä, Veli Y:n osalta 10 työpäivältä 835 markkaa 20 penniä, Uuno A:n osalta 9 työpäivältä vaaditut 1 267 markkaa, Risto J:n osalta 8 työpäivältä 1 093 markkaa 12 penniä, Pirkko V:n osalta 10 työpäivältä 724 markkaa, Ensio J:n osalta 9 työpäivältä 817 markkaa, Jukka S:n osalta 9 yöpäivältä 743 markkaa 4 penniä, Markku V:n osalta 9 yöpäivältä 700 markkaa 56 penniä, Eeva K:n osalta 10 työpäivältä 724 markkaa, Jouni K:n osalta 10 työpäivältä 960 markkaa, Jarmo T:n osalta 10 työpäivältä 770 markkaa 40 penniä, Jari T:n osalta 10 työpäivältä 1 208 markkaa, Ismo O:n osalta 9 työpäivältä vaaditut 1 141 markkaa 10 penniä, Rauno V:n osalta 10 työpäivältä 1 131 markkaa 20 penniä, Raimo H:n osalta 10 työpäivältä 724 markkaa, Jorma V:n osalta 10 työpäivältä 778 markkaa 40 penniä, Jarmo K:n osalta 10 työpäivältä 794 markkaa 40 penniä, Jorma H:n osalta 9 työpäivältä 1 216 markkaa 80 penniä, Reino A:n osalta 10 työpäivältä 761 markkaa 60 penniä, Markku T:n osalta 10 työpäivältä 825 markkaa 60 penniä, Hannu K:n osalta 10 työpäivältä 800 markkaa, Kari P:n osalta 10 työpäivältä 896 markkaa, Veijo R:n osalta 10 työpäivältä 724 markkaa, Pekka L:n osalta 10 työpäivältä 724 markkaa, Seppo T:n osalta 10 työpäivältä 746 markkaa 40 penniä, Jarmo J:n osalta 9 työpäivältä 1 036 markkaa 80 penniä, Tapani K:n osalta 10 työpäivältä 760 markkaa ja Kauko H:n osalta työpäivältä 895 markkaa 20 penniä eli yhteensä 27 989 markkaa 98 penniä 6 prosentin korkoineen 27 093 markalle 98 pennille 15/4 ja Kari P:n osuudelle 896 markalle 6/5 1977 lukien. Asian laadun vuoksi Q sai pitää vahinkonaan oikeudenkäyntikulunsa.
Asianosaiset olivat saattaneet jutun Turun HO:n tutkittavaksi. Q oli siellä vaatinut RO:n päätöksen muuttamista siten, että kanne kokonaisuudessaan hyväksyttäisiin eli että palkkojen laskuperusteena käytettäisiin keskituntiansioita ja että työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu kahden viikon aika laskettaisiin säädettyjen määräaikain laskemisesta 25/4 1930 annetun lain mukaisesti ja siis siten, että myös torstai 7/4 1977 olisi palkkaan oikeuttava päivä niiden työntekijöiden kohdalta, jotka olivat estyneet tekemästä työtään torstaina 24/3 alkaen. Q oli myös vaatinut RO:n päätöksen muuttamista siten, että X Oy velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Yhtiö oli HO:ssa vaatinut, että kanne hylättäisiin.
HO t. 1/12 1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
Q ja yhtiö pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. Asianosaiset vastasivat toistensa hakemuksiin.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. otti asianosaisten toistensa muutoksenhakemuksiin antamat vastaukset huomioon niin kuin niitä olisi vaadittu sekä suostui esitetyistä syistä muutoksenhakulupa-anomuksiin ja tutki jutun. KKO havaitsi asiakirjoista, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, johon X Oy oli jäsenyrityksenä kuulunut, ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y:n, joka samoin työmarkkinajärjestönä oli silloin valvonut mainittujen työntekijäin etuja, välillä vuonna 1976 solmitun työehtosopimuksen voimassaolo oli päättynyt 31/1 1977. Yhtiön jutussa esittämän lehtikirjoituksen mukaan oli viimeksi mainitun yhdistyksen lakko ilmoitettu alkavaksi 17/3 1977. Lakon tuli koskea 830 voimaloissa työssä ollutta liiton jäsentä. Sen tuli alussa koskea Etelä-Suomea ja laajeta viikkoa myöhemmin koko maahan. Lakossa olisi tuolloin olut 2 000 työntekijää. Näiden tietojen paikkansapitävyyttä ei ollut jutussa kiistetty. Näin suunniteltu lakko, jota Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja oli lehtikirjoituksen mukaan sanonut pitävänsä ilmoitetulle, niin sanotulle voimalalakolle myönteisenä toimenpiteenä, oli kuitenkin peruuntunut. Metalliteollisuuden työnantajaliitto ja sähköalantyöntekijäin liitto olivat sitten allekirjoittaneet uuden työehtosopimuksen 29/4 1977 eli ennen HO:n tuomiosta ilmenevän työtaistelun seuranneessa toukokuussa tapahtunutta päättymistä. Mainittujen toimihenkilöjärjestöjen ja sähköalantyöntekijäin liiton samoinkuin eräiden muidenkin järjestöjen työehtosopimustavoitteet olivat kevättalvella 1977 olleet osaksi samanlaisia.
KKO katsoi kuitenkin, etteivät sanotut seikat enempää kuin muukaan jutussa esitetty näyttö riittänyt osoittamaan, että kanteessa tarkoitetut työntekijät tai heidän etujaan valvonut mainittu yhdistys olisivat myötävaikuttaneet puheena olevaan 24/3 alkaneeseen, niin sanottuun voimalalakkoon tai tukeneet sitä tahi että tällä työtaistelulla olisi pyritty vaikuttamaan taikka että se olisi tosiasiallisesti vaikuttanut sanotun, 29/4 1977 solmitun työehtosopimuksen sisältöön tai että käydyllä työtaistelulla olisi muutoinkaan yritetty parantaa noiden työntekijäin työehtoja tai työoloja. Jutussa esiin tulleista seikoista ei voitu tehdä sellaistakaan johtopäätöstä, että sähköalantyöntekijäin liiton työehtosopimustavoitteet tai niiden toteuttamiseksi suoritetut toimenpiteet olisivat ainakaan huomioon otettavassa määrässä vaikuttaneet mainittujen toimihenkilöjärjestöjen toimeenpaneman työtaistelun syntymiseen tai sen kestämiseen. Yhtiön telakalla tuosta työtaistelusta aiheutunutta sähkövoimapulaa oli siten pidettävä työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuna telakan sähköasentajista riippumattomana esteenä.
Asianosaisten jutussa antamien lausumien mukaan kysymyksessä olevat sähköasentajat olivat olleet velvollisia tekemään työtään sekä aika- että urakkapalkalla. Näin ollen heidän olisi tullut työnteon esteen aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa suorittaa työnsä, mikäli sitä olisi ollut järjestettävissä, työnantajan niin halutessa pelkästään aikapalkallakin. Muussa suhteessa ei ollut väitettykään, etteivät HO:n maksettaviksi tuomitsemat palkkamäärät vastaisi niitä palkkoja, jotka yhtiö olisi työsopimusten mukaan ollut velvollinen esteen pituiselta ajalta maksamaan edellyttäen, että työhön olisi sovellettu aikapalkkausta koskevaa vaihtoehtoa. HO:n tuomiossa sanottujen palkkaerien korottamiseen ei siten ollut aihetta. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annettu laki ei sen 1 §:n mukaan ollut sovellettavissa työsopimuslain 27 §:n 2 momentin mukaisen ajan laskemiseen eikä yhtiön velvoittaminen suorittamaan kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa 7/4 1977 palkkaa niille työntekijöille, joiden osalta työnteon este oli alkanut edellisen maaliskuun 24 päivänä, ollut siten perusteltavissa.
Näillä ja muutoin HO:n tuomiosta ilmenevillä perusteilla KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä HO:n tuomion lopputuloksen muuttamiseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Hämäläinen, Hiltunen ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ketola